Orinoro

Kesääni kuuluu ulkoilu ja luonnossa liikkuminen. Nyt takana onkin ensimäiset vaellukset ja pienemmät patikoinnit. Kolin reissusta kirjoittelen myöhemmin, mutta tähän väliin pieni päiväreissu kertomus Savon yhdestä seitsemästä ihmeestä Orinorosta. 

Orinoro sijaitsee Leppävirralla, Soisalon saaressa, mustinlammen kylällä. Orinoro on siis 100m pitkä ja 20m syvä rotko, joka on syntynyt jääkaudella mannerlaattojen liikkuessa. Rotkolle saattoi kävellä kahta reittiä: Mustinmäen koululta tai Hanhiahon pysäköinti paikalta. Hanhiahon pysäköinti paikalta matkaa tulee rotkolle n. 900m ja Mustinmäenkoululta yhteensä 7,5km.

Orinoron opastekyltit

 

Itse lähdimme matkaan koululta. Koulun pihalla oli kartta reitistä, mahdollisuus käyttää koulun sympaattista vanhaa vessaa sekä pienestä postilaatikosta sai ottaa selkeän kartan reitille (selkeämpi kuin netistä tulostettu). Reitti oli hyvin merkitty ja melko helppo kulkuinen. Polku kulki lähinnä metsäautoteitä ja hyvin tallattuja polkuja pitkin, mutta reitti ei sovi liikuntaesteisille. Välillä matkalla oli vetisiä ja mutaisia kohtia, jolloin kumisaappaat tai gore kengät olivat hyödylliset. Koululta tultaessa reitti kulkee vaihtelevissa maisemissa; havumetsien, vanhojen maalaistalojen, hakkuuaukioiden, lampien, suokasvien, autiotalojen ja upeiden kiviaitojen lomassa. Matkalla tavattiin liito-orava, musta kyy ja upeita orapihlajaperhosia. 

Itse Orinoron rotko oli vaikuttava näky, joka yllätti

kulkijansa lumoavuudellaan. Rotkon reunoilla ei ollut aitoja eikä edes varoituksia pudotuksesta, mutta suosittelen pitämään lapset ja koirat likellä, kun siellä liikkuu. Orinoro onkin saanut nimensä siitä, että se on koitunut monen orin kohtaloksi. Alhaalla rotkossa oli kuin eri maailmassa. Vehreys ja kostea ilma sai mielikuvituken laukkaamaan ja paikka huokui taianomaisuutta, kuviin tätä tunnelmaa oli vaikea saada vangituksi. Melkein saattoi kuvitella keijuja ja maahisia kurkkimassa puiden lomasta ja rotkon kallionkoloista. Rotkon pohjalla oli kuulemma lähde, mutta kuivan kesän vuoksi, sitä ei sieltä erottunut. Mutta kostealla suolla kukkivat jo hillat ja myöhemmin näkyi myös karpalon kukkia. 

Vasemmalta: Hilla, Karpalo ja Suo-orvokki

 Rotkon pohjalla kuljettiin pitkoksilla, jotka olivat hyvässä kunnossa. Sivuilla suo oli paikoittain hyvin syvää, joten sinne ei tohtinut mennä kävelemään. Matka jatkui tulentekopaikalle, joka oli pienen lammen rannalla, jossa hauet ja sammakon nutipäät vahtivat retkeilijöitä. Rotko oli upea nähtävyys, mutta kauneutta löytyi kyllä helposti myös muualta reitiltä. Luonto on todella vasta heräämässä kohti kesää! 

Taas tuli todettua, ettei kotoa tarvitse kaus poistua, jotta löytää jotain uutta ja upeaa nähtävää. Etenkin orinoroa suosittelen päiväretki kohteeksi, sillä se on monipuolinen ja vaikuttava. Kuvin tai sanoin on vaikea kuvata kuinka hieno paikka on kyseessä! 

Pehmoiset suovillat ovat ennen olleet tyynyjen ja patjojen täytettä

Raate